Laminaatin asennusta

Tapetit revitty ja pohjamaali maalattu seiniin. Kovin paljon ei ollut epätasaisuuksia, joten vähällä paklaamisella ja hionnalla selvittiin. Yläkerran seinien väri oli helppo päättää, tahdoin levyseinät harmaan sävyisiksi. Paneeliseinät ja katto jää valkoisiksi. Rivitaloasuntomme yläkerrassa osa seinistä on maalattu harmaiksi ja niihin olen ollut tyytyväinen. Rautakaupassa kävin vielä vähän vertailemassa sävyjä, mutta valitsin kuitenkin saman millä nytkin on maalattu, eli Tikkurilan M497 Tuhka.

Meidän makuuhuoneen seinät joihin tulee Tikkurilan M497 Tuhka sävy.

Katto, paneeliseinät ja muuri jäävät valkoiseksi.

Yläkerran lattiaan valitsimme laminaatin. Valintaan vaikutti hinta, käyttötarkoitus, kuosi ja asennus. Koirat eivät kuitenkaan vietä yläkerrassa niin paljon aikaa, että laminaattia sinne ei viitsisi laittaa. Valitsemamme laminaatti on Egger OK Toscolano harmaa 8mm ja käyttöluokaltaan 32, joten kestää myös hyvin koiria ja vähän kovempaa kulutusta.

Itse olen muutamia kertoja laminaattia asentanut ja muistin sen asentamisen olevan helppoa ja nopeaa. Täytyy heti alkuun myöntää, että viime kerrasta on kyllä aikaa. Isäntä ei ole laminaattia asentanut koskaan. Emme kyllä meinanneet päästä aloitusta pidemmälle ja eikai kovin kaukana ollut, että lattian materiaali olisi jo muuttunut muoviksi :) Moneen kertaan katsoimme ohjeita, mutta asennus ei vaan lähtenyt kulkemaan. Aikamme ährättyämme ja minun ehkä hieman pidempien hermojen ansiosta saimme tekniikan kohdalleen. Sen jälkeen pystyi sanomaan, että kyllä laminaatin asennus on ihan helppoa. Tietenkin siinäkin muistettava olla tarkkana ettei saumat tule liian lähelle toisiaan ja seinien vierustoille jätettävä riitävät raot. Alkuun on myös hyvä mitata huoneen pituus ja tarkistaa ettei viimeisen rivin laminaatti palat jää liian kapeiksi. Helpompi on jo heti heti alussa kaventaa paloja niin, että viimeinen rivi on minimissään 5cm. Myös leveyden suhteen on hyvä olla skarppina, ettei rivin loppuun tai alkuun tule liian pienet palat. 

Innostusta olisi riittänyt tehdä vaikka kaikki lattiat kun sen tekniikan  löysi, mutta nälkä, väsymys ja koirien hoitaminen vei voiton. Oli suosiolla jätettävä kesken ja jatkettava seuraavalla kerralla. Kuosi ja väri sopii todella hyvin tuonne ja en meinaa maltaa odottaa lattioiden valmistumista :)

Loppuun pikku maistiaiset tämän hetkisestä olohuoneesta, jatkoa seuraa tästä kyllä myöhemmin :)

Vanhaa tapettia

Nyt on saatu remontointi alulle ja tietenkin se alkaa milläs muulla kuin vanhojen tapettien poistolla. Tapettien repiminen on toisaalta ihan kivaa ja terapeuttista hommaa. Varsinkin jos kerroksia on monia, voi vaan miettiä millaisia ihmisiä on kyseistä tapettia halunnut kyseiseen huoneeseen. Tapetin poistaminen tässä talossa oli myös ihan helppoa, koska entinen remontoija oli pohjamaalannut levyt ensin. Silloin tapetti lähtee levyistä irti kostutettuna melkein kuin itsestään.
Rivitalo kodissamme teimme myös remonttia ja siellä tapetti oli laitettu suoraan levyn päälle ja tietäähän sen ettei se siitä millään lähde ei ainakaan niin että oma hermo säilyy :) Laitoimme siis suosiolla uudet levyt niihin huoneisiin joista halusimme tapetin vaihtaa.

Kahden tapettikerroksen jälkeen toisessa makuuhuoneessa tuli esiin ilmeisesti remontointi hetkellä talossa asuneen perheen lasten piirrustukset, ne olivat hauskoja. Harmi kun itse meinaamme maalata seinät, muuten olisin jättänyt tervehdyksen myös seuraaville remontoijille :)

Tapetteja irrottaessa ulkona tuli vettä kaatamalla, salamoi ja ukosti. Pääsi hetkeksi nauttimaan sateen ropinasta peltikattoon tulen loimutessa pönttöuunissa. Nautin niistä hetken ennen kuin jatkoin tapettien parissa :)

Ennen Koivulaan menoa kävimme rautakaupassa miettimässä lattiamateriaaleja. Alakertaan tulee muovimatto, ihan vaan koirien takia. Nykyisessä kodissa on laminaatti ja en pidä sen liukkaudesta tassujen alla. Myös vesikipolta lähtevät koirat tiputtavat vettä puoleen huoneeseen asti, joten muovimatto on senkin takia parempi.
Yläkerran kaikissa kolmessa makuuhuoneessa ja aulassa on eri kuosinen muovimatto ja sinne halusimme yhtenäisen lattian. Tulevassa koirien huoneessa oli siisti ja kiva koirien käyttöön sopiva muovimatto ja päätimme jättää sen paikalleen.
Nyt pitäisi sitten päättää laitammeko yläkertaan muovimaton vai laminaatin?
Yläkertaan laminaatin voisin vielä laittaa, koska koirat eivät oleskele siellä muuten kuin omassa huoneessaan. Mietitään siis ja vertaillaan värejä ja kuoseja.

Appiukko tuli käymään puukuorman kanssa, että saadaan talo lämpimäksi. Puiden pinoaminen puuliiteriin oli jotenkin niin kivaa, hyödyllistä ja toi muistoja mieleen mummolasta :) Tätä lisää ehdottomasti.

Koivula on meidän

Monia papereita on nyt allekirjoitettu ja uusi avainnippu saatu haltuun :) Flunssani takia ei ollut tänään tarkoitus mennä ollenkaan talolle, mutta kotiin tullesamme päätimmekin ottaa koirat autoon ja ajaa Koivulaan.

Kyllähän siinä flunssa unohtui kun pihalle ajoi ja pystyi itselle sanomaan tämän kaiken olevan meidän. Koirat sai kyllä sellaiset hepulit autosta ulos päästyään, että iloiseksi tuli jo ainoastaan niitä katsoessaan.

Kiertelimme tonttia ja mietimme mitä kasvillisuutta halusimme sinne jättää ja mitkä poistetaan. Jo ihan koirien takia haluamme pihasta  tasaisen. Emmekä ihan hirmuisia viherpeukaloita ole edellisiin asukkaisiin verrattuna, joten muutamista kasveista ja puista tullaan luopumaan. Eräänä päivänä mietin mitä haluaisin pihalle istuttaa jos siellä ei niitä jo ole. Ensimmäisinä mieleen tuli pari marjapensasta, vaahtera ja syreeni. Muistin, että pihalla muutamia marjapensaita on, mutta mitä marjaa niin siitä ei ole tietoa. Muutenkin pensaat oli ehkä hieman huonossa paikassa koirien pihalla oleskelua ajatellen. Syreeni ja pieni vaahteran alkukin pihasta löytyi, joten niitä ei tarvitse istuttaa. Koivujakin löytyi tietenkin :)

Pihalla olisi voinut käppäillä ja suunitella kauemminkin. Näin syksyllä, joka on ehdottomasti lempivuodenaikani on luonnossa niin paljon ihania värejä. Huomenna uudestaan talolle ja luultavasti vähän revitään tapetteja ja mietitään materiaaleja. Siitä se sitten lähtee :)

Kohta se alkaa

Koivulan elämä nimittäin.
Flunssaa pukkaa, mutta sen kestää kun tietää torstaina pääsevänsä allekirjoitus puuhiin. Allekirjoitusten jälkeen talo on meidän.
Voi mennä ovesta sisään ja huokaista yhden unelman toteutuneen.

Jonkin verran on matkaa siihen, että Koivula on meidän näköinen. Alustavasti tiedämme mitä remontteja teemme, mutta mitä kaikkea ja mihin suuntaan remonttisuunnitelmat menee ei tiedä varmaan kukaan :)
Jää siis nähtäväksi mitä keksitään ja millaista Koivulan elämä tulee olemaan.